Ostaisinko tämän, jos siinä ei olisi tarjouslappua?

Black Friday sai minut miettimään ostamista vähän laajemmin

Olen viime päivinä lukenut monenlaisia ajatuksia Black Fridaysta. Puolesta, vastaan ja kaikkea siltä väliltä. Niitä lukiessa ajattelin, että kirjoitanpa minäkin muutaman oman ajatukseni ostamisesta, kuluttamisesta ja vähän yrittäjyydestäkin.

Minusta Black Friday itsessään ei ole huono asia. Jos on pitkään haaveillut tai tarvinnut jotakin ja sen saa nyt vähän edullisemmin, sehän voi olla oikein hyvä hetki ostaa.

Enemmän jäin miettimään niitä ostoksia, joita ei oikeastaan ollut tarkoitus tehdä ollenkaan. Niitä, jotka tulevat vastaan hyvällä tarjouksella ja hetken päästä huomaa ajattelevansa, että tämähän pitäisi saada, kun nyt kerran halvalla saa.

Ostan silloin, kun oikeasti tarvitsen

En itse oikeastaan seuraa tarjouksia. Ostan silloin, kun tarvitsen jotain oikeasti. Jos juuri silloin kohdalle osuu hyvä tarjous, hienoa. Mutta pelkkä halpa hinta ei ole minulle syy ostaa jotain, mitä en muuten tarvitsisi.

Jos mahdollista, ostan mieluummin kerralla laadukkaamman tuotteen, jonka toivon kestävän pitkään. Jos siihen ei juuri silloin ole varaa, säästän ja odotan.

Ostaminen on minulle välillä myös arvovalinta. Ei aina eikä kaikessa, mutta silloin kun siihen on mahdollisuus. Mietin, mitä ostan, keneltä ostan ja mitä haluan sillä ostoksella samalla tukea.

Aina ei tietenkään ole mahdollista valita juuri sitä vaihtoehtoa, jonka omien arvojen mukaan kaikkein mieluiten valitsisi. Joskus hinta ratkaisee, joskus saatavuus ja joskus elämäntilanne. Eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Itse yritän silloin miettiä, löytyisikö päätöksestä jokin toinen minulle tärkeä asia, johon voin valintani pohjata.

Kaiken ei tarvitse olla uutta

Minulla on tapana käyttää se, minkä olen ostanut, ihan loppuun asti. Vaikka vaate ei olisi enää muodissa tai puhelimesta olisi tullut monta uudempaa mallia, en vaihda toimivaa vain vaihtamisen vuoksi.

Sama ajatus kulkee mukana myös taiteilussa.

Pienillekin paperinpaloille löytyy usein vielä uusi käyttötarkoitus. Pensselit käytän niin pitkälle kuin pystyn. Jos pensseli menee rikki, yritän ensin korjata sen. Jos korjaaminen ei enää onnistu, mietin, voisiko siitä syntyä jotain muuta.

Kaiken ei tarvitse olla uutta ollakseen arvokasta tai käyttökelpoista.

Tässä maailmassa on muutenkin jo valtavasti tavaraa. Myös sellaista, jota kukaan ei oikeastaan tarvitse.

Välillä mietin, olemmeko kulutuksen, tehokkuuden, rahan ja jatkuvan kasvun tavoittelussa unohtaneet jotain paljon olennaisempaa. Luonnon, eläimet ja sen, ettei kaikkea tarvitse saada lisää koko ajan.

Vähempi voi joskus olla enempi.

Lahjankaan ei aina tarvitse olla tavaraa

Siksi ajattelen samalla tavalla myös lahjoista.

Minulle hyvä lahja ei tarkoita mahdollisimman montaa pakettia. Mieluummin jotain, jolla on saajalle oikeasti käyttöä tai merkitystä ja josta huomaa, että juuri häntä on ajateltu.

Jos ihmisellä tuntuu jo olevan kaikkea, lahjan ei tarvitse välttämättä olla tavaraa ollenkaan. Se voi olla yhteistä aikaa, pieni elämys, taidehetki tai mahdollisuus kokeilla jotain uutta.

Ehkä siksi myös yksinyrittäjänä ajattelen lahjakortteja vähän eri tavalla. Lahjakortti pienen yrittäjän palveluun voi antaa lahjan saajalle jotain koettavaa ja samalla tukea pientä yritystä ja ihmistä sen takana.

Black Friday yksinyrittäjän näkökulmasta

Tässä kohtaa Black Friday on minusta vähän ristiriitainen.

Pienen yrityksen ei useinkaan ole mahdollista kilpailla samoilla alennuksilla kuin isojen yritysten. Eikä oman työn jatkuva myyminen alennuksella olisi pitkällä aikavälillä kovin kestävää.

Palvelun, taideteoksen tai muun itse tehdyn tuotteen hinnassa ei ole kyse vain siitä hetkestä tai valmiista asiasta, jonka asiakas näkee.

Taustalla voi olla työaikaa, suunnittelua, valmistelua, materiaaleja, tiloja, siivousta, veroja ja paljon sellaista työtä, joka ei näy ulospäin.

Mitä hinnan taakse oikeasti jää?

Haluaisinkin omalta osaltani vähän ravistella vanhoja mielikuvia yrittäjyydestä, hinnoista ja siitä, mistä palvelun hinta oikeastaan muodostuu.

Olen törmännyt esimerkiksi ajatukseen, että ryhmämuotoisen ohjauksen pitäisi automaattisesti tulla huomattavasti halvemmaksi osallistujaa kohden, kun ryhmän koko kasvaa.

Käytännössä se ei kuitenkaan aina mene niin.

Jos jokainen osallistuja tarvitsee omat materiaalinsa, myös materiaalikustannukset kasvavat osallistujamäärän mukana. Isompi ryhmä voi vaatia enemmän tarvikkeita, valmistelua, tilaa, järjestelyjä ja ohjausta.

Se hetki, jonka asiakas näkee, on vain yksi osa koko työstä.

Siksi ajattelen, että yrittäjien olisi hyvä uskaltaa kertoa enemmän siitä, mistä hinnat muodostuvat. Ei puolustellen, vaan tekemällä myös näkymätöntä työtä näkyvämmäksi.

Samalla minäkin opettelen arvostamaan omaa työtäni niin, ettei ensimmäinen ratkaisu ole oman hinnan painaminen alaspäin.

Tämäkään ei ole mustavalkoista.

Joskus tarjous on järkevä. Joskus hinnassa voidaan joustaa. Joskus halutaan kokeilla jotain uutta tai mahdollistaa osallistuminen sellaiselle ryhmälle, jolle se ei muuten olisi mahdollista.

Mutta jos omaa työtä myy jatkuvasti hinnalla, joka ei kata sen tekemistä, toiminnalle on vaikea rakentaa kestävää tulevaisuutta. Samalla sillä voi tahtomattaankin olla vaikutusta siihen, millaisena luovan työn, ohjaamisen tai muun pienyrittäjän tekemän työn arvo nähdään.

Ehkä oman työn arvostaminen alkaa siitä, että uskoo siihen mitä tekee, uskaltaa kertoa mistä hinta muodostuu ja yrittää löytää työlleen hinnan, jolla tekemistä on mahdollista jatkaa.

Ja tätä minäkin vasta opettelen.

Kaikki tarjoukset eivät mene läpi. Kaikki ideat eivät löydä osallistujia. Joskus joutuu kokeilemaan, muuttamaan suuntaa ja kokeilemaan uudelleen.

Mutta sekään ei välttämättä tarkoita, että hinta olisi väärä tai että yrittäjänä olisi epäonnistunut.

Joskus oikea kohderyhmä ei vain ole vielä löytänyt sinua.

Paikallisella valinnalla voi olla merkitystä

Minusta paikallisten yrittäjien tukemisessa ei ole kyse vain yhden yrittäjän tukemisesta.

Kun käytämme paikallisia palveluita silloin, kun niitä tarvitsemme ja siihen on mahdollisuus, tuemme samalla sitä, että omalla alueella olisi jatkossakin palveluita, tapahtumia, tekemistä ja erilaisia mahdollisuuksia lähellä.

Välillä esimerkiksi hankerahoitus mahdollistaa osallistujille maksuttomia tapahtumia ja toimintaa. Se on todella arvokasta, koska silloin osallistuminen ei jää rahasta kiinni.

Mutta maksuttoman toiminnan rinnalle tarvitaan myös maksullista toimintaa ja ihmisiä, jotka käyttävät näitä palveluita silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Ei siksi, että kenenkään pitäisi ostaa jotain vain kannatuksen vuoksi. Vaan siksi, että palveluiden käyttäminen silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee, auttaa osaltaan pitämään niitä myös lähellä.

Eikä tämä koske vain minua tai taidealaa. Ajattelen samalla tavalla monista paikallisista palveluista.

Yksi ostopäätös voi tuntua pieneltä, mutta monta pientä valintaa yhdessä vaikuttaa siihen, millaisia palveluita omalla alueella säilyy, millaista työtä täällä voidaan tehdä ja millaisia mahdollisuuksia täällä tulevaisuudessa on.

Minulle se on myös yksi tapa tukea oman alueen hyvinvointia.

Tämä vuosi on ollut muutosten vuosi

Olen ideoinut, kokeillut, testannut, joutunut perumaan, muuttamaan suunnitelmia ja lähtenyt taas kokeilemaan jotain uutta.

Mutta vuoteen on mahtunut myös yksi todella iso ja tärkeä muutos.

Sain oman liiketilan aiemman vuokratilan sijaan.

Oma tila mahdollistaa aivan eri tavalla monenlaista toimintaa ja ennen kaikkea pitkäjänteisemmän suunnittelun.

Voin rakentaa toimintaa pala palalta, kokeilla uusia asioita ja kehittää rauhassa sitä, mitä Eepun Taidekulma voisi tulevaisuudessa olla.

Ehkä juuri siinä näkyy yksi yrittäjyyden puolista. Vaikka välillä on epävarmaa, samalla voi rakentaa jotain, jonka toivoo kantavan pitkälle tulevaisuuteen.

Kaiken tämän keskellä kassavirta on ollut todella epätasainen. Välillä töitä on ollut enemmän, välillä huomattavasti vähemmän ja mukaan on mahtunut myös hiljaisia kausia.

Yrittäjyys on tänä vuonna ollut aika paljon juuri tätä. Uuden rakentamista, kokeilemista, onnistumisia, epävarmuutta ja välillä taas uuden suunnan etsimistä.

Lomaa en ole tänä vuonna pystynyt pitämään oikeastaan lainkaan.

Nyt minulla on yksi aika arkinen tavoite.

Haluaisin pystyä pitämään joulun aikaan edes vähän lomaa. Hengähtämään hetken, jotta jaksan taas ensi vuonna ideoida, tehdä ja pakertaa ihmisten iloksi.

Ehkä tämä on samalla yksi pieni toive yhdeltä yksinyrittäjältä.

En toivo, että kukaan ostaisi pienyritykseltä jotain vain siksi, että pitäisi kannattaa pienyrittäjää.

Mutta silloin, kun jotain oikeasti tarvitsee tai on muutenkin tekemässä ostopäätöstä, ehkä yhtenä vaihtoehtona voisi välillä katsoa myös pienten ja paikallisten yritysten suuntaan.

Se voi olla tuote, palvelu, taide, lahjakortti, elämys tai jotain aivan muuta.

Pienelle yrittäjälle yhdelläkin valinnalla voi olla paljon suurempi merkitys kuin ulospäin näkyy.

Ehkä kysynkin itseltäni nämä

En ajattele, ettei Black Fridaysta saisi ostaa. Hyvä tarjous voi olla todella hyvä hetki hankkia jotain, mitä on jo pitkään tarvinnut tai mistä on haaveillut.

Ostaisinko tämän, jos siinä ei olisi tarjouslappua?

Tarvitsenko minä tätä oikeasti?

Jos ostan, voisinko samalla valinnallani tukea jotain sellaista, jonka haluan säilyvän myös huomenna?

Vähemmän tavaraa, enemmän ajatusta ja merkitystä.

Scroll to Top