Minulta on kevään ja kesän aikana kysytty usein, miten bisnekset pyörivät tai onko käynyt porukkaa. Kysymykset ovat varmasti vilpittömiä ja uteliaita, mutta ne ovat saaneet minut pysähtymään pohtimaan yrittäjyyttä ja sitä, millaisena se näyttäytyy ulospäin.
Somessa näkyvät usein valmiit teokset, tapahtumat, hinnat ja ilon hetket. Niiden taakse jää kuitenkin paljon sellaista, mitä ei somekuvista näe. Suunnittelua, opettelua, markkinointia, kokeiluja, vastuun kantamista, yrityskuluja, epävarmuutta ja ennen kaikkea uskoa siihen, että oma työ löytää niiden ihmisten luo, joita varten sitä tekee.
Luovan alan työ näyttää ulospäin usein valmiina teoksina, näyttelyinä, kursseina tai julkaisuina. Todellisuudessa niiden taustalla on valtava määrä näkymätöntä työtä. Aikaa, joka ei näy valmiissa lopputuloksessa. Hakemuksia, sähköposteja, materiaalihankintoja, suunnitelmia, verkkosivujen päivittämistä, markkinointia ja jatkuvaa uuden opettelua.
Moni yrittäjä tunnistaa varmasti myös sen tunteen, että työtä tehdään paljon enemmän kuin ulospäin näkyy. Joskus tulokset näkyvät nopeasti. Joskus niiden eteen tehdään töitä kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin mikään alkaa kantaa hedelmää.
Jokainen yrittäjä, työntekijä ja uuden uran aloittaja on joskus ollut alussa. Jokainen on joskus epäillyt itseään. Jokainen on tehnyt virheitä, muuttanut suuntaa, aloittanut uudelleen ja opetellut matkalla.
Usein ihailemme ihmisiä, joiden työ näyttää kantavan pitkälle. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokaisen näkyvän onnistumisen taustalla on oma tarinansa. Päiviä, jolloin on epäilty. Hetkiä, jolloin on odotettu puhelimen soivan. Kokeiluja, jotka eivät onnistuneet. Askeleita, jotka on otettu, vaikka suunta ei ole ollut täysin varma.
Yrittäjän arkeen kuuluvat myös samat laskut ja velvollisuudet kuin kaikilla muillakin. Elämä ei pysähdy hiljaisempinakaan kuukausina. Siksi yrittäjyys vaatii usein sitkeyttä jatkaa eteenpäin myös silloin, kun töitä on vähemmän. Silloin rakennetaan pohjaa tulevalle, kehitetään toimintaa ja uskotaan siihen, että seuraava mahdollisuus on vielä tulossa.
Välillä olen kuullut sanottavan, ettei pieni paikkakunta ole yrittäjälle helpoin paikka. Ehkä siinä on ripaus totuuttakin. Samalla näen myös paljon mahdollisuuksia.
Näen ihmisiä, kohtaamisia, yhteisöllisyyttä sekä tilaa uusille ideoille ja unelmille. Näen ihmisiä, jotka kannustavat, osallistuvat, jakavat julkaisun eteenpäin tai tulevat mukaan tapahtumaan. Usein juuri nämä pieniltä tuntuvat teot kantavat yllättävän pitkälle.
Kaikki aloittavat jostain.
Minäkin olen vasta matkalla. En vielä täydellä kalenterilla tai tasaisella tulovirralla, vaan askel kerrallaan opetellen, rakentaen ja uskoen siihen, mitä teen.
Ehkä juuri siksi haluan puhua myös tästä vaiheesta. Siitä, miltä yrittäjyys näyttää silloin, kun kaikki ei ole vielä valmista. Silloin, kun toiminta rakentuu vähitellen pala palalta. Silloin, kun usko omaan tekemiseen tulee välillä testatuksi, mutta matka jatkuu silti.
Tämä työ ei ole aina helppoa.
Silti teen sitä täydellä sydämellä.
En siksi, että se olisi varma tai helppo tie, vaan siksi, että uskon siihen, mitä teen. Uskon taiteen voimaan, kohtaamisiin ja siihen, että luovuus voi tuoda ihmisten elämään iloa, voimaa, yhteyttä ja joskus myös toivoa vaikeiden hetkien keskelle.
Uskon siihen, että yhteinen taidehetki voi tuoda ihmisiä yhteen. Uskon siihen, että yksi turvallinen kohtaaminen voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Uskon siihen, että luovuudella on paikkansa myös silloin, kun elämä tuntuu raskaalta tai kiireiseltä.
Välillä huomaan myös toivovani, että yrittäjältä kysyttäisiin joskus:
”Mitä sinulle kuuluu?”
Yrityksen takana on ihminen. Ihminen, joka iloitsee onnistumisista, kantaa huolia, tekee parhaansa ja rakentaa tulevaa päivä kerrallaan.
Ja jos olet yrittäjä, uuden polun kulkija tai rakentamassa jotakin itsellesi tärkeää, haluan sanoa myös sinulle:
- Jatka matkaa.
- Vaikka välillä väsyttäisi.
- Vaikka olisi hiljaisempia aikoja.
- Vaikka kaikki työ ei näkyisi heti tuloksina.
- Se työ, jota teet, on arvokasta.
Pidetään toisistamme huolta, kannustetaan toisiamme ja muistetaan kysyä välillä myös kuulumisia. Joskus yksi ystävällinen sana, kannustus tai kysymys ”Mitä sinulle kuuluu?” voi kantaa yllättävän pitkälle.
Ehkä juuri siksi myös keskeneräinen matka ansaitsee tulla nähdyksi.
